Olen syntynyt järvi-ihmiseksi, viettänyt lapsuuteni kesät Päijänteen rannalla, mutta kasvanut myöhemmin kiinni mereen. Metamorfoosi alkoi 80-luvun alussa, kun purjelauta -buumi pyyhki Suomea. Ostin laudan puoliksi kaverini kanssa. Märkäpukuun meillä ei investoinnin jälkeen ollut varaa, joten lajin opettelu alkukesän raikkaissa merivesissä oli hätäistä. Tuo pieni lauta avasi minulle meren aavat.
Taidon karttuessa lauta pieneni ja kaipasin yhä kovempia tuulia ja suurempia aaltoja. Hyvällä tuurilla ja työllä vaurastuin yrittäjänä niin, että vuosikymmenen puolivälissä aloin etsiä mökkiä tai mökkitonttia isojen vesien ääreltä. Vaihtoehtoina olivat Porkkalan- tai Hankoniemi. Kovan työ tuloksena löysin vaatimattoman paikan Täktominlahden perältä. Mutta sieltä saatoin katsella kauas rannattomalle avomerelle ja seikkailu merellä alkoi. Nyt löytöretkiä ja tutkittavaa on riittänyt kohta 40 vuotta.
Sittemmin purjelautailu vaihtui leijalautailuun, johon Hangossa on loistavat mahdollisuudet. Kun on tyynempää, purjehdin, melon tai sukellan. Hankoniemen ympäristössä, varsinkin ulompana merellä on verrattain kirkkaat vedet. Vedenalainen luonto on kaunista ja maisemat tarjoavat yllätyksiä. Karikkoisilla vesillä on lukuisia hylkyjä ja niitä löytyy koko ajan lisää. Pari viime vuotta olen saanut tutkia ystäväni löytämää, mielenkiintoista, pari sataa vuotta vanhan purjealuksen hylkyä. Se on minun aikakoneeni.
Hangolla on myös aarre, 90 autiosaarta, joissa riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa. Ne ovat kaikkien käytettävissä, kunhan käyttäydymme huomaavaisesti, emme häiritse lintujen pesintää, roskaa tai riko jääkauden taideteoksia, silokallioita nuotioillamme. Parempi vielä, jos poimimme pois saarilta muiden roskia, kuten hankolainen Inkeri Pekkanen on tehnyt mittavasti.
Hankoniemi on tarjonnut useina vuosina myös hienoja talvisia luontoelämyksiä. Talvi 2020/21 tarjosi loistavaa retkiluistelua. Myös nyt 2021 joulukuussa alku avasin luistelukauden Öbyn pitkien lahtien teräsjäillä. Uskon, että tästä tulee taas hieno jäätalvi.
Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin Hangossa. Olen taistellut pelastaakseni upean Täktominlahden, joka on rehevöitynyt vauhdilla niinä vuosikymmeninä, kun olen tilannetta seurannut vierestä. Ojitettu suoalue, golf-kenttä ja maanviljelykset ovat valuttaneet pitkään ruskeanpuhuvat liemensä lahteen. 2010 panimme pystyyn Operaatio Täktominlahden, jonka tavoitteena on pelastaa ainutlaatuinen lahti. Olemme saaneet paljon aikaiseksi, mutta tavoitteena on vielä ennallistaa laaja, ojitettu suoalue. Sen jälkeen se ei enää saastuttaisi merta eikä lämmittäisi ilmastoa.
Olen saanut mereltä paljon ja nyt on aika maksaa velkaa. Minun mereni on monivuotinen projektini, jonka tavoitteena on kasvattaa uusi sukupolvi, joka arvostaa ja kohtelee mertamme edellisiä paremmin. www.minunmereni.fi –sivuilla julkaisen joka toinen viikko tarinan mereltä. Minun merestäni on syntynyt jo 50 tarinaa ja uskon, että niitä syntyy helposti 100. Suurimmaksi osaksi ne on kuvattu Hangon vesillä. Tämän lisäksi sivuilta löytyy yli kahdenkymmenen ekologisen meriharrastuksen opas, meritietoa ja paljon muuta. Sinullakin on mahdollista löytää oma meresi!
Dokumenttielokuvat mereltä:
Kuuletko hiljaisuutta? (kuvattu kokonaan Hankoniemellä)