Vuonna 1874 perustetun Hangon kolme kivijalkaa olivat kaupungin perustamisen aikaan satama, rautatie ja kylpylä. Huvilakulttuurin kehittymistä vauhditti erityisesti kaupunkiin perustettu kylpylä. Se houkutteli kesävieraita Pietarista asti. Aluksi huviloita rakennettiinkin pääosin yläluokan kylpylävieraita varten ja niin sanottu kylpyläpuiston alue oli lähes suljettu tavallisilta hankolaisilta. Ensimmäinen maailmansota katkaisi kylpylävierailut, ja sodan päätyttyä kylpylävieraat olivat pääosin suomalaisia. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa huvilakesää viettämään saavuttiin viettämään mm. junalla, höyrylaivalla tai purjeveneellä. Iloisella kolmikymmenluvulla Hankoon pääsi Helsingistä jopa lentäen. Tyylillisesti useimmat huvilat edustavat 1800-luvun klassismia tai uusrenessanssia, ja niiden julkisivuissa tavoiteltiin rikasta pintavaikutelmaa. Yksityiskohdissa käytettiin sorvikoristeita. Hangossa on hyvin erilaisia, toisistaan poikkeavia huviloita. Hienoja puutalokokonaisuuksia on yhä nähtävissä Ranta- ja Korkeavuorenkaduilla, Bulevardilla sekä Rata-, Puisto-, Tarha- ja Koulukatujen varsilla. Käsityöläisten ja työväen asuintaloja rakennettiin pääosin radan toiselle puolen
Huvilahistoriasta kattavat tutkimukset
Hangon huvilat ovat kulttuurihistoriallisesti erittäin merkityksellisiä koko Suomen rakennushistoriaa ajatellen. Huvilarakennusten historiaa ja niiden asukkaiden elämää on tutkittu ja kartoitettu erittäin kattavasti eri tahojen toimesta. Taidehistorioitsija ja historioitsija FT Katja Weiland-Särmälä on etsinyt käsiinsä kaikki mahdolliset lähdetiedot huviloihin liittyen kirjoittaessaan Huvila-aiheista kirjaa yhdessä Kari-Otso Nevaluoman ja valokuvaaja Vanessa Forsténin kanssa. Hän on myös kolunnut huviloita läpi vinttejä ja kattoja myöten. ”Löysin paljon tietoa eri aikakauden asukkaista sekä dokumentointia siitä, miten näissä huviloissa on eletty”, hän pohjustaa. Huviloiden tarinat liittyvät vahvasti Hankoon kesäkaupunkina ja erityisesti sen kylpyläelämään. ”Kylpylän perustamisen jälkeen tarve yöpymispaikoille oli suuri, ja huviloiden omistajat majoittivat mielellään kesävieraita”, Katja kertoo. Mitä tulee itse rakennuksiin niiden eri kerrostumia, valokuvia, dokumentteja, piirustusten sinikopioita sekä remonttimuistioita kahlaamalla on saatu käsitystä huviloiden ajan saatossa läpi käymistä mittavista remonteista ja muutoksista.
”Huviloita on modernisoitu koko niiden elinkaaren ajan. Ne ovat eläneet ajan mukana”, Katja vahvistaa. Huvilatietoutta on saatu myös vanhoista digitoiduista lehdistä ja käymällä läpi sukujen yksityisarkistoja, tutkimalla vanhoja karttoja, rakennuspiirroksia ja viranomaisten asiakirjoja. Hangon museo ja paikallishistorioitsijat ovat osaltaan kartoittaneet kaupungin rakennusperintöä. ”Aineistoa on paljon, ja sen läpikäynti oli eräänlainen löytöretki. Kylpyläpuiston huvilat säilyivät sodan pommituksista yllättävän hyvin, vaikka muu kaupunki kärsi sodan pommituksista”, Katja sanoo.
Omaleimainen huvila-arkkitehtuuri
Kylpyläpuiston kulmilla on Ateneumin ja hotelli Kämpin suunnittelijan Theodor Höijerin, erityisesti koulurakennuksia piirtäneen Wivi Lönnin, Helsingin Puu-Käpylän luojana tunnetuksi tulleen Birger Brunilan ja lukuisten muiden tunnettujen arkkitehtien suunnittelemia taloja. ”Heidän lisäkseen huviloita rakennettiin hankolaisten rakennusmestarien suunnitelmien mukaan ja heidän valvonnassaan. Hangossa toimikin 1800-luvun loppukymmeninä ja 1900-luvun alkupuolella höyrysaha. Se teki kokonaisia huviloita, mutta myös ovia, ikkunoita ja kalusteita”, Katja kertoo
Jokaisella Hangon huvilalla on oma nimi. ”Jotkut huviloista kantavat omistajan vaimon tai tyttären nimeä kuten Villa Karin, Villa Doris ja Villa Eva.” Huviloissa asuivat itse herrasväki vieraineen sekä palveluskuntaa. Oma lukunsa olivat huvilavahdit, jotka katsoivat huviloiden perään talvikuukausina. ”Minusta oleellista on huomata, että huviloissa asui samanaikaisesti hyvin erilaisia ihmisiä, ja tämä näkyi myös arkkitehtuurissa. Yläluokan perheillä oli apulaisia kotiopettajattarista ja taloudenhoitajista puutarhureihin ja talonmiehiin. Palvelusväelle oli huviloissa omat sisäänkäynnit keittiöissä sekä itse rakennuksessa kapeammat raput, joita pitkin he kulkivat hoitamassa askareitaan. Heillä oli pihan perällä myös erilliset ulkowc:t. Heille ei oltu välttämättä suunniteltu omia huoneita, vaan he yöpyivät ullakkohuoneissa, ulkorakennuksissa tai nukkuivat vaikkapa keittiön sohvalla.” ”Aluksi tontteja vuokrattiin vain oman paikkakunnan asukkaille, mutta myöhemmin myös muille. Ennen ensimmäistä maailmansotaa huviloita omistivat myös varakkaat venäläisperheet, jotka Venäjän vallankumouksen myötä joutuivat luopumaan omistuksistaan.”
Huvilat hankolaisten omaa kulttuurihistoriaa
Huviloiden kohdalla omistajuus mielletään usein laajempana käsitteenä. Näin oli erityisesti ennen. ”Omistajuus ei ulotu vain henkilöihin, jotka virallisesti talon kulloinkin omistavat. Myös talon suunnittelija, rakennusmestari ja jopa rakennusmiehet saattoivat ylpeänä kokea tietynlaista omistajuuden tunnetta oman työnsä tuloksiin. Samoin huvilassa työskennellyt palvelusväki oli ylpeä ollessaan juuri kyseisessä huvilassa töissä ja ylpeä isäntäväestään.” Katja sanoo. Katjalla onkin viesti nykyisille hankolaisille. ”Myös kaikki hankolaiset voisivat samalla tavoin olla ylpeitä näistä huviloista ja kokea omistajuutta näistä kulttuurihistoriallisista aarteista.” Huvilat ovat vuosikymmenten saatossa muuttaneet myös käyttötarkoitustaan. Niiden kunnostustöissä on löytynyt lukuisia yllätyksiä. ”Seinien ja välikattojen lämpöeristeenä on käytetty lähes kaikkea mahdollista, kuten sanomalehtiä, kirjenippuja, hiekkaa tai sahanpurua. Niistä löytyi jopa räjähteiden osia ajalta, jolloin kaupunkia on pommitettu.”
Herraskaiselämää silloin ennen
Huvilat olivat kauniisti sisustettu eri aikoina hyvin eri tavoin. 1800-luvun lopussa sisustus oli tummaa ja raskasta: paksuja verhoja, biedermeierkalusteita ja tummia panelointeja seinissä. 1900-luvun alkukymmeninä huviloita alettiin sisustaa vaaleammilla ja kevyemmillä huviloihin erityisesti suunnitelluilla kalusteilla, joita muun muassa Hangon Höyrysaha valmisti. Huviloiden tontit olivat omia tai kaupungilta vuokrattuja. Vuokra-aika oli tyypillisesti 25 vuotta. ”Kirjassa Huvilaelämää: Hangon huviloiden historiaa henkiin herää mennyt maailma. Kesäpäivästä nauttivat elegantit herrasväet hiekkarannoilla, purjeveneet seilasivat Suomenlahden aalloilla, ja kesän viettoon saavuttiin sen ajan hienoilla urheiluautoilla. Fordit, Packardit, Cadillacit ja Oldsmobilet osallistuivat autokilpailuun. Purjehdustapahtuma Hangon Regatalla on pitkät perinteet aina 1800-luvulta alkaen”, Katja kertoo. Hangon kohdalla on hyvä huomata, että suuri osa huviloista on vaihtanut usein omistajia. ”Huviloita ovat omistaneet monenlaiset ihmiset erilaisista taustoista. Näin ollen huviloita omistivat sekä aatelisto että porvaristo ja jotkut rakennuttivat huvilan pelkästään vuokraamistarkoituksessa eivätkä asuneet siinä itse lainkaan”, Katja kertoo. Myös kesävierasjoukko oli värikästä. ”Kylpylään ei tultu entisaikaan pelkästään nauttimaan hoidoista tai parantamaan sairauksia. Seuraelämä oli vilkasta ja Hankoon saatettiin tulla etsimään myös tyttärelle varakasta puolisoa”, Katja kertoo.
Mielen pakopaikkoja edelleen
Hangon huvilat meren äärellä ovat edelleen ensimmäinen mielikuva, joka useimmalle tulee mieleen, kun lausutaan sana ”Hanko”. Unelmien rauhallinen kesä, tuulessa lepattavat ikkunan hempeät pitsiverhot, puutarha-piknik valkoisissa korikalusteissa, pihalla kenties pelataan krokettia koreissa kesäasuissa. Huviloissa, niiden edustalta kulkevilla kaduilla ja Bellevuen rantoja pitkin kävellessä voi vielä tuntea astelevansa vanhoissa tarinoissa. ”Miljöö juuri Kylpyläpuiston alueella on sadassa vuodessa muuttunut hämmästyttävän vähän”, Katja vahvistaa. Aikanaan perheen siirtyessä kesäksi huvilalleen Hankoon, sinne muutettiin kaupunkikodista suuria huonekasveja, huonekaluja – jopa flyygeleitä. Osa omisti huvilan, osa vain vuokrasi sitä. Vuokra-aika saattoi olla viikosta koko kesäkaudeksi eli sesongiksi, joka käsitti 12 viikkoa. ”Vaikka nykymaailma on hyvin erilainen kuin 1800-luvun huvilaelämä, huvilat koettiin ennen ja ne voi edelleen kokea eräänlaiseksi eskapismin linnakkeeksi, paikaksi saada astua menneisyyden kiireettömämpään elämään. Monet samat elementit kuin sata vuotta sitten elävöittävät yhä lomailua: tennis, rantalomailu, kiireetön elämä, kaunis huvilamiljöö ja luonto humisevine mäntymetsineen ja kallioineen”, Katja pohtii. Aivan kuten lapsuuden kesämuistoissa aina paistaa aurinko, on onneksi vielä aikuisenakin olemassa Hangon kaltainen, lähes sadunomainen pikkukaupunki, joissa voi luoda ihania kesämuistoja.
Lähteet: Huvilaelämää: Hangon huviloiden historiaa -teos (tekijöinä Katja Weiland-Särmälä ja Kari-Otso Nevaluoma ja valokuvaaja Vanessa Forstén), Hangon museon arkisto, Katja Weiland-Särmälän haastattelu.
No layouts found
